Jäätävää...

Yksi talven upeimpia yksityiskohtia kuvat on jää - ja jään eri muodot. Varsinkin sään muuttuessa kosteasta pakkasen puolelle tapaa usein hienoja kidemuotoja. Ja kiteet ovat joka kerta erilaisia, samanlaista tapahtumaa ei ole jotem jää muodostuu aina erilailla.

Kuvia on otettu Halimasjärven luonnonsuojelualueella ja Pyhäjärvellä, ja jossain väissä pitää käydä taas uusiksi katsomassa mitä luonto on meille tehnyt.

Jos haluaa enemmän katsella niin lisää löytyy täältä...

Kinahmi - Sorin Sirkus 2017

Tämän vuoden joulushow on perheen tis monesko, kuitenkin > 15 Sorin Sirkuksen Joulushowta on tullut seurattua. Ensimmäiset kerrat muistaakseni vain katseltiin, sitten otin mukaan pokkari, järkkäri tuli kehiin varmaan viisi vuotta sitten.

Ja joka vuosi kehittyy jokin, jollei muu niin välineistö. Tänä vuonna tuli pieni erhe eli luulo että istuisimme jossain keskirivistössä ja ainoaksi lasiksi 70-200mm obiska, luuloni mukaan erinomainen valinta niihin olosuhteisiin. No - paikka oli eturivissä, ja laajakulma olisi ollut jova sana. Se siis joka oli kotona.






Joka tapauksessa päivän kokeiluna oli sekä ISO arvon nosto 10 000:n ja kokeilu jatkuvaan tarkennukseen yrittäen pysyä temppujen tekijöiden perässä. Valaistus, kuten aina, oli erittäin haasteellinne koska välillä kaikki valot olivat sinisiä, sitten punaisia ja niin edelleen. Mutta jotain suttua tuli kuitenkin, ainakin sain ajat olemaan siedettävät, jopa alle 1/320s ja liike alkoi (välillä) olemaan pysäytettävissä.




Show oli siis värikäs, vivahteikas ja mielenkiintoinen. Kuten aina. Ja lisää kuvia löytyy täältä...

Talja-ammunnan materiaalia

Materiaali päivitetty 3.12.2017

Talja-ammunnan materiaali on päivitetty jälleen, nyt mukaan on otettu etusormilaukaisusta uutta juttua samoin kuin Blade-hyllyn säädöstä sekä maasto ammunnasta. Maastoammunta on melko yleishyödyllinen osio, olet sitten ampumassa paperisia tai 3D -kuvia tai sitten vaikka hankkimassa erää reppuun, tilanne on aivan sama. Blade -hyllyä en kyllä lähtisi suosittelemaan tuohon viimeiseen harrastuksen, mutta kullekin makunsa mukaan.

Materiaali linkin takana on koottu useasta eri lähteistä. Tähän liittyen kaikki alueet josta toivotaan lisäselvitystä ovat tervetulleita. Jos/kun saamme tämän projektin piiriin sopivasti halukkaita tekijöitä, voimme listata asioita jotka pitää selvittää ja yritämme etsiä osaajia niiden selvittämiseen.

Aiempaa versiota (v1.5.2) on ladattu huomattavasti yli 500 kertaa - toivommekin että mahdollisimman moni lukisi materiaalin ja kokeilisi siinä olevia oppeja ja metodeja. Kaikki palaute, jolla materiaalia saadaan kehitettyä, on tervetullutta ja toivottua.

Kootut vinkit ja ohjeet eivät ole ainoat jotka toimivat - jokainen kokeilkoon mikä toimii omalla kohdalla hyvin ja mikä ei, mutta esitetyt asiat ovat testattuja. Joten - ei muuta kuin oppimaan ja harjoittelemaan.

Linkki materiaaliin: --> Päivitetty, uusi matsku löytyy täältä... 

Mikäli jollakulla on ongelmia saada materiaali ladattua - ilmoittakaa siitä kommenteissa.

Talliestekisat Kangasalla 1.10.2017

Kaikenlaista uuttaa pitää kokeilla ja nyt oli vuorossa ratsastus - tai siis ratsastamisen kuvaaminen. Liikkuvan kohteen kuvaaminen ei ole ollut pahemmin repertuaarissani aiemmin joten uutta pitää opetella. Pääsin kokeilemaan juttua Equillence Center Tavela:n tiloihin Kangasalla

Lisäksi oli juuri päivittänyt kalustoani uudella Tamronin 70-200/f2.8 G2 obiskalla jossa oli mm. panorointiin omat asetuksensa, joten kiinnosti kyllä kokeilla. Kohteena oli Equillence -tallin estekisat. Kisat pidettiin maneesissa, eli siis sisätiloissa, ja ikkunoista ei pilvisenä päivänä pahemmin tullut valoa joten herkkyysarvot ylös (sallittu max ISO 10 000) ja isolla aukolla kuvaamaan.

Haasteena oli siis panorointi - kohteen seuraaminen ja tarkennuksen pitäminen oikeassa kohdassa. Lisätäkseni onnistumisen mahdollisuuksia olin kysäissyt kaveriltani vinkkiä mihin kannattaa keskittyä kuvaamisessa, ja näillä eväillä sitten kuvaamaan.

Reissun opetuksia? No - ISO10000 on ihan toimivaa kun ei muutakaan voi, kohteen seurantantaan pitää panostaa, valotusaikaa pitää lisätä jotta liike olisi näkyvämpää kuvassa. Ja voisihan tälläisen kuvaamisen aloittaa ulkona - hyvässä valaistuksessa - eikä pimeässä maneesissa...

Kuvia kisoista (98kpl) löytyy täältä...

PJM Elokisa

Pirkanmaan Jousimetsästäjien Elokisat Sasissa

Pirkanmaan Jousimetsästäjät (PJM) järjestää 5-7 kilpailua vuodessa jotka ammutaan maastossa seuran omalla radalla. Nykyisin rata on Ylöjärvekkä, Sasissa, johon se siirrettiin noin puolitoista vuotta sitten.

Aiemmin toimin rata- ja kilpailuvastaavana ja silloin osallistuin jokaiseen kisaan mitä seuralla oli, mutta tällä hetkellä kun ei ole tuon puolen vastuita  niin voin antaa kuumeen ottaa vallan. Tarkoitti että tällä kertaa olin pikku kuumeessa ja sen vuoksi kamera oli turvallisempi laite "ampua" kuin jouskari.

Radalla otin muutamalta rastilta kuvia. Piti ottaa lisääkin mutta koska rata on minulle suhteellisen tuntematon niin yhdessä kohdassa "oikaiseminen" tuotti minulle lähes tunnin ylimääräisen lenkin mikä pikkuisen verotti kuvaamista.

Nykyisen ratatiimin tekemä rata vaikuttaa kivalta ja haasteelliselta. Tämän vuoksi seuramme FB-sivuilla harva se päivä kerrotaan uusista nuolilöydöksistä milloin minkäkin taustan takaa...

Kuvia kisoista ja kisaajista löytyy täältä...

Saddle Sore 1000 - yli 1609 km motoreissu alle 24 tunnissa

Taustaa

Tarina alkaa jo syksyltä 2015, jolloin poika neljätoista vuotiaana kertoi haluavansa moottoripyörän. Keskustelujen johtopäätöksenä hankittiin moposkootteri ja poika ajoi kortin sille autokoulussa, mutta kilometrejä ei oikein tullut mittariin. Oli siis jonkin verran yllätys, kun hän ilmoitti haluavansa moottoripyöräkortin kuitenkin. Ja yllätys kasvoi, kun hän kertoi, että minä saan ”luvan” toimia opettajana. Tilanteessa jossa minulla ei ole edes moottoripyörää, ei vuoden 2005 jälkeen.

Alkoi kuumeinen etsintä, kunnes poika löysi itselleen mieleisen pyörän käytettynä eli Yamaha MT-125 jonka minä koeajoin, oli muuten eka kevari ikinä jolla ajoin. Pyörä ostettiin ja siirrettiin suorilta talliin odottamaan kevättä.

Seuraavaksi alkoi minun pyörän etsintä, ja arpomisen jälkeen päädyin hankkimaan lokakuussa BMW K1200S:n jolla sitten ehdin syksyllä ajamaan noin 1700km ennen kuin alkoi olemaan jäätä teillä. Seuraavaksi hommasin opettajan opiskelumateriaali ja pojan valvoman silmän alla hoidin sekä opiskelun että kokeissa käynnin. Suoritukset hyväksyttiin, vaikkakin byrokratian rattaat olivat mitä olivat, konttorin suosiollisen rouvan ohjaamana.

Sitten alkoi pojan opetus, ensin kirjallisen puolen hommina lumen ollessa maassa. Kun syntymäpäivään oli kuukausi jäljellä, poika hoiti kirjalliset läpi (paremmilla pisteillä kuin minä) ja sitten haettiin pyörät talleista – Baanalle pääsimme maaliskuussa pikku pakkasilla ja heikossa lumisateessa…

Ehdimme ajaa noin 1500 km erinäisiä lenkkejä ja kaupunkiajoa keskustan ilkeämielisillä yksisuuntaisilla, kun menimme kokeeseen joka oli opettavain kokemus myös minulle. Paikalla oli kaksi oppilasta, tyttö joka oli ajanut noin 150 km opetusajoa ja poika joka oli ajellut 300km reissuja. Jonkinlainen kontrasti autokouluopetuksen ja kotiopetuksen välillä. Molemmat kuitenkin läpi kokeesta ja sitten alkoikin ”oikea” ajaminen.

Olin jossain välissä puhunut vuosituhannen vaihteessa ajamistani SS100 ja BB1500 ajoista jotka olivat jääneet pojalle muistiin, seuraavaksi minulle kerrottiinkin, että tulemme ajamaan sellaisen tänä kesänä. Eli minä ja suuri suuni…

Toppuuttelin poikaa sen verran että kerroin sen tarvitsevan hyvää kuntoa, että myös harjoittelua pikkuisen pidemmistä matkoista. Pyöriin alkoi tulla kilometrejä, 500km illassa ei ollut mikään ihme ja heinäkuun alussa olimmekin valmiit lähtemään Norjan -reissulle, josta juttua olikin tuossa aiemmin. Reissusta palattuamme saimme kuulla yhden reissun peruuntuneen, joten käänsimme katseemme sääennusteisiin ja päädyimme aloittamaan reissumme tiistaina 1.8. klo 21 läheiseltä huoltikselta.

Shell Ruutana, Tampere klo 20:08, 0km ajettu

Jännitys teki tehtävänsä ja aikaistimme lähtöä jonkin verran ollen huoltiksella jo kello 20 tietämillä tankkaamassa sekä pyytämässä allekirjoituksia paikalle saapuneilta monttukuskeilta jotka tunsivatkin IBA:n sekä mistä oli kyse. Mittarilukemat kirjattuna, kuitit mukana ja paperit allekirjoitettuna lähdimme matkaan klo 20:08 – ja eka pysähdys tuli noin kilometrin päässä, kun huomasin että Suunnon GPS-laite olikin jäänyt käynnistämättä. Homma hoidettiin ja sitten aloitimme hitaan kiiruhtamisen kohti pohjoista.

Viitasaari klo 22:58, ajettu 223km ja 2:51 tuntia

Tiet olivat kuivat, liikennettä keskellä viikkoa oli vähän ja ilma oli sopivan lämmin, eka pätkä eli noin 240km Viitasaaren ABC:lle, johon saavuimme noin klo 23, sujui helpolla ilman että oikein tuntui missään – sen veran olimme oppineet aiemmilta reissuilta, sekä nyt meillä oli selkeä tavoite säästellä itseämme.

Pientä verryttelyä ja WC:ssa käynti joiden jälkeen matka jatkui. Pikkuhiljaa alkoi rekkoja tulla vastaan perä edellä. Kevarilla pitkän auton ohittaminen ei ole kovinkaan nopeaa, joten omaksuimme jälleen tottumamme tavan jossa minä toimin tiedustelijana eli ohitan rekan tai letkan ja alan kertomaan hänelle vastaan tulevan liikenteen tietoja, jotta hän osaa lähteä ohittamaan turvallisessa paikassa.

Aurinko laski ja saimme laittaa myös pitkät päälle – eräs pojan unelma on ollut ajaa motoilla rinnakkain jolloin valoteho on parhaimmillaan. Ja pitää sanoa – olihan se upea tunnelma ajaa kahdestaan yössä rinnakkain puhkaisten yhdessä valoreikää pimeyteen.

ABC Tupos Oulussa klo 1:34, ajettu 456 km (trip 223km) ja 5:27 tuntia

Saapuessamme Oulun Tupoksen ABC-huoltikselle noin puoli kahden maissa alkoi tosin näkyä se ilmiö, että yö alkaa väistymään, olimme ajaneet lähes 500km ja pohjoisen valo alkoi auttamaan meitä. Nyt otimme pikkuisen pidemmän tauon ja söimme ja joimme pikkuisen, jotta energiatasot pysyvät ylhäällä, tosin emme vieläkään koskeneet energiajuomiin. Tankattuamme ja kahvioon päästyämme huomasimme, että meillä oli tullut jonkin verran kylmä – laitoimme sadevaatteet päälle tuulensuojaksi, jotta lämpö ei karkaisi.

Reitti jatkui rannikkoa pitkin tuttuja reittejä ajellen ensin Kemiin ja Keminmaalle josta käännyimme Rovaniemelle päin. Taivas oli alkanut aukenemaan antaen valoa – oli jotenkin ”twilight” tunnelma kun ei ollut pimeää eikä valoisaa, pyörien valoista ei ollut pahemmin hyötyä. Nyt iski ensimmäinen kerta, kun piti ottaa tyhjennystauko kesken pätkän, joka sitten tehtiinkin, kun löytyi sopiva pysähdyspaikka. Tämän lisäksi muutama verryttelyliike ja matka jatkui.

Porovaroitusmerkinnät tien vierustoilla osoittautuivat tarpeellisiksi, kun huomasimme ensimmäisen parin sarvipäitä tien syrjässä. Pikkuisen nolottaa kertoa, että minuun (ja pyörääni) ne eivät olleet moksiskaan, mutta pojan räyhäputkea ne selkeästi kunnioittivat ja väistivät hänen tullessaan paikalle.

Shell Napapiiri klo 5:07, ajettu 701km (trip 245 km) ja 9:00 tuntia

Muistelin Napapiirillä olevan Shellin huoltiksen jonne suunnistimme. Tankkaus sujui jo rutiinilla ja kahviossa otimme pikkuisen syötävää ja nyt avasimme energiajuomat molemmille. Ensikertalaisina huomasimme molemmat, että niitä ei todellakaan vapaaehtoisesti juoda – mutta nyt oli tarve ja lopulta saimme ne upotettua kurkkuumme.

Nyt oli pikkuisen tarvetta tehdä navigointia, varsinkin kun kypäräpuhelimet olivat latauksessa mikä teki ongelmia kommunikointiin. Olimme myöskin alueella jossa en ole viime vuosina pahemmin liikkuneet, joten kännykän navisovellus tuli tarpeeseen.

Poroja alkoi olemaan tien sivustoissa silloin tällöin, onneksi ne pysyttelivät penkereillä eivätkä tulleet tielle saakka ja saimme rauhassa ajaa tyhjiä teitä maksiminopeuksilla. Maisemat olivat hienoja, monta huudahdusta ja osoittelua erikoisiin ja kauniisiin kohteisiin, mutta pysähtymiseen tai kuvaamiseen ei ollut aikaa.

Neste Kemijärvi klo 6:33, ajettu 778 km (trip 77 Km) ja 10:25 tuntia

Kemijärvi oli otettu reittiin, jotta saamme riittävästi kilometrejä reittiin, joten sinne oli päästävä ja kuitti oli saatava tankkauksesta. Löysimme kylmän Nesteen huoltiksen jossa tankkasimme pyörät, jonka jälkeen saimme ilmoituksen, että kuittipaperi on loppu, voitte pyytää ne myöhemmin palvelusta. Muutaman valitun voimasanan jälkeen valokuvasin mittarin/paikan huolella, hörppäsimme energiajuomaa (yök) ja jatkoimme matkaa.

Porotokat lisääntyivät matkalla ja kokoa alkoi tulla lisää, onneksi kuitenkin ei tullut edes ”läheltä piti” tai vastaavia tilanteita. Matka jatkui hyvää vauhtia lähes tyhjillä teillä, vaikka aamuliikenne alkoi jo näkymään. Matka suuntautui nyt kohti Kuusamoa ja etelää, puolimatkan krouvi oli Kemijärvellä.

Teboil Suomussalmi klo 10:02, ajettu 1 066 km (trip 288 km) ja 13:50 tuntia

Huoltiksen etsimiseen meni tovi, tällä kertaa tarpeena oli myös saada kiristää kevarin ketjut ja saada lämmintä ruokaa. Ketjut kiristettiin huomaten samalla, että kiristysvara loppui ennen kuin ne saatiin haluttuun kireyteen, mutta asialle ei nyt mahtanut mitään. Ruuan jälkeen kävi, kuten arvata saattoi, miehet simahtivat ravintolan mukavassa lämmössä – mutta laskiessamme aikataulua olimme huomanneet meillä olevan siihen varaa. Tämän lisäksi tavoitteenamme oli turvallinen, vaikkakin rankka reissu, mikä johti siihen, että otimme kolmen vartin torkut.

Torkut tekivät hyvää minkä päälle pikkuisen energiajuomaa ja taas ”hit the road – Jack” eli matka jatkui. Nyt ajeltiin ihan kunnon päivänvalossa ja hyvässä säässä, vaikkakin edessä alkoi näkyä sääennusteen mukaisia synkkiä pilviä. Myöskin kohtasimme matkamme suurimman porotokan, jossa oli kokoa varmaan 25-40 eläintä, ja jotka eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita väistämään meitä vaan rauhallisesti lönköttelivät meidän kanssamme tietä pitkin. Tästäkin selvittiin ja matka jatkui kohti etelää, päässä raksuttaen jäljellä oleva matka ja kuinka paljon meillä on aikaa.

Teboil Vuorela klo 14:31, ajettu 1330 km (trip 264 km) ja 18:23 tuntia

Sitten saavuimme Kuopioon – oikeastaan muistamme sen enemmänkin siitä, että alkoi sataa. Ja ihan kunnolla – tiellä oli patja vettä ja visiiriin ei tullut pisaroita vaan sekin lainehti. Oli siis aika suunnata tankkaamaan ja varmistamaan, että varusteemme ovat kunnossa sadetta silmällä pitäen. Tauko pikkuisen venähti, alkoi myös olemaan väsymystä joka vaati oman veronsa ja halusimme pitää itsemme kunnossa, jotta loppumatka taittuisi turvallisesti mutta nopeaan.

Matkaa jatkettiin vaihtelevassa säässä kohti kotia. Vaihtelu tuli sateen määrästä ja tippojen koosta, sade itsessään ei loppunut. Saimme jopa nauttia rankasta sateesta samaan aikaan kuin aurinko paistoi silmiin täydellä terällä – upea kokemus jonka olisin voinut jättää väliin.

Kuten myöskin kokemuksemme Jyväskylän kohdalla, kun pojan pyörästä tipahtivat ketjut. Olimme matkalla kiristäneet niitä, mutta säätövarat oli jo silloin vedetty loppuun ja nyt tapahtui se mitä olimme pelänneet. Ei auttanut itku eikä voimasanat – pultit auki ja kevyttä väkivaltaa tehden ketjut rattaille ja uudelleen kiristys – saimme lisäaikaa mutta tästä eteenpäin pojan ajaminen oli kyllä ”kieli keskellä suuta” ja erittäin harkitsevaa. Keskinopeus laski varovaisuuden vuoksi, kun puskimme sateessa kohti Tamperetta.

ABC Oritupa klo 18:47, ajettu 1597 km (trip 267 km) ja 22:39 tuntia

Oli tankkauksen ja viimeisen varmistuksen aika – tarkistus siitä, että aikaa olisi ja että kilometrejä olisi riittävästi (yli 1609km tarvitaan). Ongelmaksi muodostui sekä Beemerin mittari joka kertoi, että matkaa pitää vielä jatkaa, että Suunnon ranne-GPS joka sanoi, että sitä tarvitaan paljon. Kännykkänavigaattorilla teimme suunnitelmia todeten, että Ruutana ei riitä kuten ei myöskään Lahdesjärvi. Pirkkalan ABC näyttikin jo vihreää valoa matkan suhteen, joten suunnistimme sinne, nyt jo läpimärkinä ja väsyneinä – kunnolla uitettuina. Ja edelleen ajaen kieli keskellä suuta, jotteivat ketjut tipahda…

ABC Pirkkala klo 19:34, ajettu 1644 km (trip 47 km) ja 23:25 tuntia

Sade ja aurinko olivat vieläkin seuranamme, joskus yhtaikaakin, kun jurnutimme autojonossa kohti Pirkkalaa ja matkamme loppupistettä, jonne sitten saavuimmekin ajoissa ja ketjut toimien. Ensimmäisenä suunnistimme tankkaamaan ja ottamaan valokuvat kuiteista, minkä jälkeen pongasimme parkkipaikalta Hayabusan ja päätimme käyttää motoveljeyttä hyväksemme pyytämällä todistajat tempullemme.

Allekirjoitukset saatiin, joimme kahvit eli limpparit munkin kera ja lähdimme kotia kohti, nyt sateettomassa ilmassa kun reissu oli onnellisesti hoidettu.

Kotiin matkaa oli sellaiset 20km takaisinpäin joka nyt sujui rennossa tunnelmassa, kunnes tulimme viimeisille liikennevaloille ollen noin 4km kotipihasta, kun se tapahtui: Pojan hidastaminen liikennevaloihin vaihtui lukkojarrutukseen kun ketjut tipahtivat rungon ja akselin väliin, niin tiukkaan vääntyneinä että oli aivan hyödytöntä yrittää niitä avata. Asian todettuamme siirsimme pyörän pois ajotieltä ja otin pojan oman pyöräni päälle ja ajoimme kotiin. Myöhemmin illalla kävimme naapurin suosiollisella avustuksella hakemassa pyörän kotiin hänen pakettiautollaan – poika pyörän satulassa pitäen sitä pystyssä auton tavaratilassa.

Voidaan siis sanoa, että molemmat pyörät ajettiin päältä kotiin saakka…

Matkan loppuhommat

Matka mitattiin neljällä eri mittarilla ja se oli etukäteen suunniteltu käyttäen HERE WeGo-ohjelmaa (1655km) PC:llä. Suunnitelman mukaan matkaa tulisi riittävästi alkaen ja lopettaen Ruutanan Shelliltä, mutta matkan edistyessä sekä Beemerin matkamittari (loppu total 1644km) että Suunnon ranne-GPS (1619km) kertoivatkin että matka ei riitä minkä vuoksi ajoimme pidemmälle kuin olimme suunnitelleet. Tarinassa olevat lukemat ovat Beemerin mittarista.

Eroja matkoissa selittää se, että Yammussa oli loppuun ajetut renkaat eli mittari valehteli ylöspäin. Beemerin renkaat olivat taasen aivan uudet, minkä ehkä selittää myös miksi sen mittariin tuli vähemmän matkaa kuin HERE -ohjelmalla. Suunnon Ranne-GPS oli asetettu virransäästömoodiin, mikä tarkoittaa, että paikka logitettiin kerran minuutissa mikä suoristaa mutkat pois. Lähettämissäni dokumenteissa kerroin nuo kaikki IBA Finland:lle, he tottakai poimivat lyhimmän matkan.

Puuttuneet kuitit Kemijärveltä saatiin puhelinsoitolla avuliaan tukihenkilön hoitaessa ne meillä sähköpostitse puhelun kestäessä, kiitokset hänelle. Ja loppujen lopuksi Yammun ketjut saatiin pikkuisen suurempaa väkivaltaa käyttäen hakattua irti mikä tarkoitti, että oli aika hankkia uudet ketjut…

Statistiikkaa

Matkat ja kulutus

Kulutuslukemat olivat aika maltillisia normaaliin alamiseen verrattuna, pääsin ensimmäistä kertaa alle 5 ltr/100km kerhoon mikä on aika saavutus (minulle).

Aikaa ei jäänyt paljoa, ketjujen tippuminen ja lopun noin 200 km ajaminen kieli keskellä suuta veivät aikaa, mitä ei ollut laskettu. Mutta tiukoille ei kuitenkaan jouduttu - oikealla asenteella saatiin loppuun saakka.

Energiaa reissussa kului ihmeen paljon vaikka hommahan oli periaatteessa "vain" istumista eikä ajettu edes tyylillä "hard"."Hard" -tyylillä tarkoitan sitä kun haetaan mutkäpätkä tietä ja ajetaan jokainen hetki nautinnolla ja parhaalla osaamisella.

Tällä reissulla ajamisen haasteena oli pitää itsensä virkeänä ja jäsenet toimivina - huolehtia siitä että veri kiertää käsissä ja jaloissa sekä havainnointikyky ja mahdollisuus reagoida yllättäviim tilanteisiin, kuten esim. poroihin, pysyy hyvällä tasolla.

Ajoreitti oli suunniteltu siten että suuri osa teistä oli joko 80 km/h tai 100 km/h. Kevarit eivät ole suunniteltu tälläisiin rasituksiin, vaan ovat tekniikaltaan aivan äärilaidalla.

Öljyiksi olimme vaihtaneet 15W-50 synteettiset öljyt jotta varmistamme että ne eivät kiehu matkalla ja aiheuta kiinnileikkaamista. Tämä puoli toimikin hyvin, lisäksi elokuun alun jo viilenneet säät sekä loppumatkan vesisade varmaan auttoivat asiaa.

Matka kuitenkin osoittautui liian lyhyeksi ja se että matkan loppupuolella joudutaan siirtämään lopetusta on aina raskasta. Tästä huolimatta päätös syntyi hyvin motivoituneena ajatuksella "vaikka läpi harmaan kiven...".

Loppusanat
Sanoin (taas) reissun jälkeen tämän olevan viimeinen kerta kun ajan SS tai BB ajoja. Saattaa ollakin, beemeri on sen verran kyykkypyörä että alkaa tuntumaan jäsenissä. Mutta toisaalta taas - nyt on meriittiä hakea Mile Eater -kerhoon ja ehkä, siis todellakin ehkä, haluan upgradata tuota tasoani.

Tämä on yksi niistä jutuista joissa ei varmaan monenkaan mielestä järkeä. Siitä huolimatta niissä on oma viehätyksensä - saavutus jonka on tehnyt ja jota ei voi viedä kukaan pois - edes ajan kuluttamana.

Pojalle taas - niin - en edes tiedä mitä merkitsee. Mutta SS1000 kevarilla oli yksi asia joista hän on unelmoinut... Ja sen lisäksi hän teki sen 20 vuotta nuorempana kuin minä, 16 vuoden iässä !!!

Linkkejä:

Iron Butt Association Finland ry
Suomalaiset IBA suoritukset päivämääräjärjestyksessä
IRON BUTT ASSOCIATION - Keskusorganisaatio

Moottoripyöräreissu Norjaan

Kun Taulu-SM 2017 kisat oli hoidettu loppuun olikin seuraavaksi vuorossa moottoripyöräreissu Norjaan pojan kanssa. Tarina oikeastaan alkoi jo syksyllä 2016 kun Patrik osti itselleen kevarin, Yamaha MT-125, jonka minä jouduin koeajamaan hänen puolestaan koska hänellä ei ollut ajokorttia. Eka kokemukseni kevarilla - tuntui vähän erkoiselta ajaa...

Ja kun poika hommasi itselleen moton - niin olihan minunkin pakko hommata. Nimimerkillä "vanha suola janottaa..."

Seuraavaksi sain ilmoituksen että minä saan olla hänen ajo-opettajansa. Ja hän oli aivan vakavissaan, joten suoritin tutkinnon ja maaliskuussa alkoi ajaminen. Silloin oli vielä pikkuisen pakkasta ja luntakin tuli, mutta molemmilla oli kuumetta...

Huhtikuussa oli sitten Patrikin ajokoe joka meni läpi ja siitä alkoi sitten hänen sooloajamisensa. Ilmoituksella että kesällä lähdemme lupaamalleni motoreissulle Norjaan - ja ehdottomasti Trollstigen pitää ajaa.

Maanantai illalla siis lähdimme Turun kautta Tukholmaan jossa olimme ensimmäisen yön serkkuni Helenan luona yötä.Tiistaina aloitimme sitten ajoreissun, kauniin ilman saatellessa matkaan ja ehdottomasti tehden parhaamme välttääksemme isoja teitä. Lisäksi olimme rekisteröityneet Airbnb -palveluun aikeenamme saada edullista majoitusta matkalla.

Mitään suurempaa suunnitelmaa meillä ei ollut reitin suhteen muuta kuin että Bergeniin pitää päästä ja tosiaan Trollstigen pitää ajaa. Lopulta ajoimme tuon pätkän kolmesti: Ensi alas - takaisin ylös ja uusiksi alas. Matkalla varasimme kolme Airbnb -majoitusta, normaalisti teimme varauksen edellisenä iltana. Muut yöt olimme leirintäalueiden tuvissa, paikat valittiin sen mukaan kun kello rupesi olemaan sopivasti tai olimme kastuneet ihan tarpeeksi.

Reissun 11 päivästä kolmena ei satanut vettä. Kuutena päivänä vettä satoi enemmän kuin 5 tuntia ajoajasta ja yhtenä päivänä jouduin sanomaan pojalle että minun ajovirheiden määrä alkaa lähestymään tasoa että on pakko saada lämmintä. Pojalla oli sadetakki ja ajopuku, mutta minulla oli vain ajopuku koska luotin siihen että se on vedenpitävä (valmistaja niin kertoi). Muistan vieläkin sen tunteen kun vesi alkaa valumaan housujen sisällä ensi haaroihin ja sitten punttia pitkin saappaaseen.... lämpötilan ollessa noin 8 - 10C koko sen päivän aikana...

Kokemuksena sellainen reissu että lähtisin uusiksi - muutamalla pienellä varustevaihdolla höystettynä - koska vaan. Ja mainittakoon sellainen asia joka kertoo jotain niille jotka asiaa ymmärtävät: Renkaiden muoto säilyi pyöreänä :D

Kuvia reissusta tuli otettua pikkukameralla - oheisen linkin takaa löytyy kokonaisreitti minkä lisäksi päivittäiset reitit. Kokonaisreitin kuva on ohjeellinen, pikkukartoissa on tarkemmat reitit. Kuvia on yhteensä 189 eli kaksi eri sivullista ImageSpacessa.

Ja kuvat ovat tosiaan löydettävissä täältä...

Taulu-SM 2017 finaalipäivä

Sunnuntaina vuorossa oli pronssi ja kultaottelut, joista pronssiottelut ammuttiin Kaupin jousiammuntaradalla samoin kuin naisten Taljamestaruus.

Yleisen sarjan miehet ja naiset samoin kuin yleinne Talja taas ratkaistiin Kaupin pesäpallostadionilla. Näin oli tullut mahtikäsky ja mitä sitä väittämään vastaankaan kun vastapalkkioksi YLE videoi ja lähetti ottelut suorana valtakunnalliseen.

Sunnuntain otteluita kuvia löytyy täältä...

Taulu-SM 2017 Kilpailut Tampereella

Tampereella järjestettiin Tauluammunnan SM kisat. joista kaksi ensimmäistä päivää ammuttiin Kaupin jousiammuntakentällä ja kolmantena eli sunnuntaina siirrytään pesäpallokentälle YLE2'n videoinnin vuoksi.

Itse en ollut kisaamassa ollenkaan, vaan olin perjantaina töissä ja missasin Taljan alkukilpailut. Pääsin katsomaan vain Naisten Vaistoammunnan loppukilpailut ja Yleisten sarjojen alkukisat.

Perjantain kuvia (81 kpl) löytyy täältä...
Lauauntain kuvia (171 kpl) löytyy täältä...

Suihkepullokuvausta pihalla

Nyt on ollut motivaatio-ongelmia tarttua sekä jouseen että kameraan - moto vienyt kaiken huomion. Tarkoitus on kesällä muuten päästä Norjan maisemiin motolla, ja poika on jo etukäteen luvannut antaa anteeksi runsaat pysähtelyt kuvausten takia :D

Nyt joka tapauksessa tuli käytyä pihallakin ja tällä kertaa suihkepullon kera - tavoitteena oli saada kastepisaroita ja mahdollisesti irtoavia/putoavia tippoja näkyviin. Reissun opetuksena löysin sen että kohde pitäisi olla kontrolloidussa paikassa (siis leikattu irti mitä EN tee omille kirsikkapuilleni), valotusaika lyhyt ( < 1/1000s) sekä avustaja suihkepullossa kiinni.

Eikä jalustan raahaminenkaan olisi pahitteeksi...

Kuvia löytyy täältä...

Jousiammunnan Sisä-SM kilpailut 2017, Kokkola

Lähdin mukaan kilpailuihin sekä osallistujana että jos (siis kun) matka kisoissa tyssää jatkan siitä valokuvaten. Osallistuin seuramme edustajana siis sekä henkilökohtaiseen kisaan että joukkuekisaan.

Kisat olivat kaksi päiväiset,  lauantaina 4.3. ammuttiin alkukilpailu eli 2 x 30 nuolta sekä joukkuekisat. TJA oli saanut kerätty YT sarjaan neljä ampujaa joten molemmat kisat tuli ammuttua. Sunnuntaina 5.3. ammuttiin henkilökohtaiset kamppailut kaikissa sarjoissa.

Sali oli aika hämärä ampua sekä taljalla että kameralla, mutta sentään jonkinlaista kuvaa tuli kennolle. Kuvat on jaettu kahteen osaan:

Lauantai - sisältää sekä alkukisan että joukkuekisan joiden kuvat löytyy täältä (176 kuvaa)
Sunnuntai - henkilökohtaiset ottelut joiden kuvat löytyy täältä (208 kuvaa)

Pyytäisin arvon katselijoilta palautetta, jos löydätte mielestänne hyvän kuvan niin merkatkaa se "wow" nappulalla. Merkkaukset ovat anonyymeja.

Tiltu Star 11.2. Kausala

Tulipahan taas kisailtua itsekkin, ja sitten kun kisojen loppupäässä jäi aikaa muuhunkin kuin ampumiseen, niin otinpa kameran taas käteen. Sanottakoon että Kausalan hallissa on kehnohko valo, sekä ampua että valokuvata, joten melko paljon kuvia joutui sinne missä päivä ei paista, eli oli liikettä ihan liikaa jotta kehtaisi täällä esittää.

Mutta toisaalta, katsomo antoi uuden kuvakulman. Harvoin pääsee yläviistosta kuvaamaan, joten jänteen uppoaminen suupieleen ainakin talja-ampujilla tuli todistettua muutamaan otteeseenkin.

Joka tapauksessa, kuvia on katseltavissa täältä ...

Vanhan kirkon ojalla

Tulipa taas käytyä vanhan kirkon ojalla, jossa on muutaman kerran tultu kuvattua, sekä myös mulattua kuvausreissulla. Tällä kertaa jalkoihin olin laittanut pitkävartisen kumisaappaat, mitkä olivatkin tarpeeseen.

Vaikka sää olikin kaunis, aurinko paistoi kauniisti ja oli oikein keväinen olo, olin varustautunut myös monopodilla. Järkevää, koska monesti suljinaika oli luokkaa 1/30s jolloin kohina pysyi asiallisena, ja tärähdykset vähissä. Kolmijalka olisi ollut parempi, mutta laiskuus...

Uusi lumi. nollissa ollut lämpötila sekä aurinko yhdessä saivat aikaiseksi kohteita joiden kuvaamiseen meni hetki jos toinenkin.

Reissun kuvia on katsottavissa täältä ...