keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Jousiammuntakuvia by Eva - koostettuna

Tänä vuonna (2020) maastojousiammuntakilpailuissa on ollut parikin kuvaajaa, allekirjoittanut ja Eva Sjöström. Koska Eva ei käytä blogia kootakseen linkkejä kuviinsa, olen tehnyt hänen puolestaan koosteen linkeistä alla oleviin kilpailuihin.

FFAA Eläinkuva-SM kilpailut 23.8.2020 
Tammisaaressa
Virtain avoimet maastokilpailut 1.8.2020 Pohjaslahdella
SJAL 3D SM-kilpailut Riihimäellä 18. -19.7.2020
SJAL Maastoammunnan SM Perniössä 11.-12.7.2020
FFAA 3D SM 2020 Lemu 5.7.2020
SJML VSJM Lounais-Cup kilpailu Lemussa 4.7.2020
SJAL Maastoparra 27.6.2020 Teuvalla
Laaman lenkki 2.0 14.6.2020 Erikoismaastokilpailu
SJML YSJMA 3D-kilpailut Lapinlahdella 13.6.2020

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Maastossa kuvaamisen riemu - mistä riemu rakentuu?


Pitipä ruveta pohtimaan maastossa kuvaamisen problematiikkaa ja millaisia tavoitteita voisi ajatella itselleen kuvaajana. Kuten myöskin miksikö maastossa kuvaaminen voittaa mennen tullen kentällä kuvaamisen, vaikka maasto asettaakin myös kuvaajalle suurempia haasteita niin fyysisesti kuin kohteiden saavuttavuuden vuoksi.

Alla on yhdestä kilpailusta kahden eri henkilön muropolut samalta kilpailupäivältä.












SJML Lounais-Cup Lemu
  • Vasen kuva: Kilpailija (5.50 km, 959 kcal, 6728 steps)
  • Oikea kuva: Valokuvaaja (7.01km,1383 kcal, 7225 Steps )

Lähtöasetelma on tilanne jossa kuvaaja saa toiminnastaan korvauksena mahdollisuuden onnistua kuvaamaan kohteita ja tilanteita jotka saavat katselijoilta "OHO" tai ainakin "oho" -fiiliksen aikaiseksi, muutoinhan kuvaaja ei saa toiminnastaan palkkaa tai muuta korvausta - pois lukien joskus kisajärjestäjiltä kahvia ja piirakkaa kuten Lemussa saatiin. Tämä tosin ei ole vallitseva tapa - harvinaista herkkua.

Kysymys kiteytyy näihin asioihin:
  • Kilpailija: Mä en käsitä miten meidän ryhmästä ei saatu yhtään kuvaa. Taidettiin olla jotenkin juuri väärässä paikassa väärään aikaan.
  • Kuvaaja: Kuinka voin toteuttaa itseäni ja saada kuvia joita halutaan katsoa?
Itsekkäästi ajatellen kuvaaja tutkisi maaston kertaalleen ja päättäisi missä kohdin on mahdollista ottaa kuvia joihin saa sisältöä. Kuvaaja tietää että jokaisella kilpailijalla on kännykkäkamera mukana ja siten kykenevä ottamaan omat selfiensä sekä kuvia toisistaan kuten haluaa.

Lemussa ammuttiin lauantaina 33 rastia joista jotkut olivat valokuvausta ajatellen aivan kuraa - joko maasto tai maali olivat sellaisia että ei ollut mahdollista päästä kuvaamaan tai sitten paikka oli liian pimeä. Lisäksi kyseessä on kilpailu (siis ampujilla), mikä tarkoittaa että kuvaaja ei voi ottaa kuvia niistä suunnista joista saisi kiinnostavia kuvia vaan usein on pakko tyytyä "peruskauraan". Ja peruskaura ei kiinnosta, ei kuvaajia eikä kuvattavia.

Toisekseen radalla oli noin 10-12 pientä seuruetta, mikä tarkoittaa että noin 20 rastia oli tyhjänä. Jotta toiminta olisi turvallista, pitää (pitäisi) kuvaajan kiertää rata samaan suuntaan kuin kilpailijat. Jos ajatellaan ryhmien tavoiteltavuutta, saattaa helpolla käydä niin että  juostessaan radalla kilpailijoiden perässä ja odotellessaan ryhmien takana ammunnan loppumista, juoksevat edellä olevat ryhmät karkuun. Edellä olevissa muropoluissa näkee että kuvaaja on mennyt useampaan otteeseen saman reitin läpi kuitenkaan tavoittamatta kaikkia ryhmiä. Kannattaa huomioida myös että GPS -laitteistot eivät edelleenkään hyviä mittaamaan paikallaan olevan laitteen "liikkumattomuutta", joten todennäköisesti ampujan logissa olevan matka (5.50km) on liioiteltu huomattavasti vs. kuvaajan liikkuma matka (7.01km).

Kolmanneksi - jotkut kohteet ovat kuvauksellisimpia kuin toiset: Lonkkari ja Instinctive jousien puritanistinen muotoilu säväyttää aina enemmän kuin esim. tähtäinjousien sinne tänne sojottavine antenneineen, lisäksi nuolien lähtönopeudet ovat sen verran alhaisia että joskus saa jopa nuolen "kiinni" lennossa. Toisekseen LB/I ampujat ovat usein asenneampujia, mikä tarkoittaa että vaatetus ja varusteet tukevat itse aselajin kuvauksellisuutta. Jonnekin keskivaiheille putoavat taljajouset joiden rungon muotoilullinen kauneus ja väritys usein esiintyy edukseen metsässä tarjoten hyvän kontrastin ympäristöön.

Pitää myös huomioida että tällä hetkellä säännöllisesti jousikilpailuita on kuvaamassa vain 1-2 kuvaajaa, resurssit ovat siis laihat. Molemmilla kuvaajilla on myöskin meneillään oppimisjakso - pitää oppia kuinka kuvataan maastossa sekä kentällä, lisäksi pitää oppia kuinka käsitellä kuvat niin että niistä on iloa katsojille. Jälkikäsittely vie noin 4 - 10 tuntia riippuen kuinka juosten homma tehdään, mukaan pitää laskea kuvien uppaaminen nettiin sekä jonkinlaisen stoorin rakentaminen niiden ympärille. Henkilökohtaisesti voin mainita että treenaan ampumista noin 4-6 kertaa viikossa eli yhteensä tuollaiset 6 - 8 tuntia plus viritykset/säädöt päälle. Useina viikkoina, varsinkin jos kuvaan kisoissa, minulla menee 20 - 30 tuntia valokuvaamiseen kaikkine jälkikäsittelyineen. Rehellisyyden nimissä mainittakoon että yhteen kukkakuvaan minulla saattaa mennä pari kolme tuntia, yhteen jousiampujakuvaan ehkä noin 10 sekuntia jos kuva on massakuva eli yksi kuudestasadasta.

Eräs ratkaisu jolla voidaan suhteellisen hyvin taata kaikkien kilpailijoiden osuminen linssin eteen on se että valokuvaajalla on kiinteä paikka kuvaamiselle.  Valitaan yksi tai muutama rasti joissa kuvataan kaikki kilpailijat, rastit on valittu niin että ne mahdollistavat monipuolisen kuvaamisen. Ongelmaksi tulee sama kuin esim. Särkänniemen tukkijoella: Kuvassa kaikilla kilpailijoilla on sama tausta ja sama asento - muuten kiva mutta haluaako kilpailija itsestään saman kuvan kuin kaikilla muillakin on? Mahdollisuus että kolme tai useampaa rastia lähellä toisiaan olisi suunniteltu niin että niissä on mahdollista ottaa kuvauksellisia kuvia on kiinni kisajärjestäjästä sekä maastosta - usein hankala yhdistelmä. Toinen mahdollisuus olisi useamman kuvaajan käyttäminen, mikä taas tyhjentäisi kisajärjestäjän kahvipannun aika tehokkaasti.

Pohdinta lähti siitä että joku ryhmä jää täysin kuvaamisen ulkopuolelle. Huoli kuvastaa sitä että on halua edelleenkin saada muitakin kuvia kuin kännyköillä otettuja kilpailijan omasta toimesta. Kännyjen kuvanlaatua on kuitenkin nykyaikana verrattu yhä useammalla foorumilla järkkärikuvaan - moni sanoo että ei ole eroa. Edelleen mietityttää, että ketä kuvilla halutaan palvella: kilpailijoita itseään vai halutaanko lajiin koukuttaa ulkopuolisia, uusia harrastajia. Kaikki nämä tuovat eri kulman valokuvaamiseen sekä myös itse kuville. Haetaanko siis etua yksilölle vai yhteisölle - aika klassinen ja kliseinen kysymys.

Omakohtainen vastaus (tänään): Kuvaamisen kohde riippuu omista tavoitteista - mutta onko tavoitteet tällä hetkellä oleminen kuvaajana vai maastoammunnan kehittäminen - se on epäselvää.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

FFAA 3D-SM kilpailut Lemulla 5.7.2020

Eilisen eli lauantain olin itsekin kisannut Instinct -sarjassa SJML:n Lounais-Cup kilpailussa suurimpana saavutuksenani saada saalikseni kuusen karahka ja yksi 3p osuma. Muuta kerrottavaa kisoista ei sitten ollutkaan, poislukien muutama neuvo ja idea jonka pistin korvan taakse.

Sunnuntaina olikin sitten uusi päivä, luvassa oli aurinkoista säätä ja jälleen rasteja metsä täynnä. Tällä kertaa päätin että kokeillaan jotakin uutta, tai siis ainakin erilaista, ja juoksin metsässä kilpailijoiden perässä laajakulman kanssa. Eli siis kuvasin 16-35mm obiskalla koko kisan, mikä tarkoittaa että suurimman osan kuvaamista olin oikeasti ampujien iholla. Alivalotusta laitoin -0,3EV ja sitä en pahemmin korjailut Lr:ssä jälkikäteen.


Kuvaamiseen tulikin aivan uutta kulmaa, ja loppujen lopuksi tuli myös kokeiltua pikkuisen miltä vanha kunnon M/V -maailma näyttäisi nykymaailmassa. Eli tällä kertaa kuvissa ei ole niin keskitytty vanhoihin tuttuihin juttuihin, mutta toivottavasti näissäkin nähdään omaa ideaansa.

Kuvia kertyi jälleen suht runsaasti, loppupeleihin säästin ehkä liikaakin (133 kpl). Kuvat löytyvät Nikon Image Spacesta ja linkki niihin löytyy täältä...