Taustaa
Tarina alkaa jo syksyltä 2015, jolloin poika neljätoista
vuotiaana kertoi haluavansa moottoripyörän. Keskustelujen johtopäätöksenä
hankittiin moposkootteri ja poika ajoi kortin sille autokoulussa, mutta
kilometrejä ei oikein tullut mittariin. Oli siis jonkin verran yllätys, kun hän
ilmoitti haluavansa moottoripyöräkortin kuitenkin. Ja yllätys kasvoi, kun hän kertoi,
että minä saan ”luvan” toimia opettajana. Tilanteessa jossa minulla ei ole edes
moottoripyörää, ei vuoden 2005 jälkeen.
Alkoi kuumeinen etsintä, kunnes poika löysi itselleen
mieleisen pyörän käytettynä eli Yamaha MT-125 jonka minä koeajoin, oli muuten
eka kevari ikinä jolla ajoin. Pyörä ostettiin ja siirrettiin suorilta talliin
odottamaan kevättä.
Seuraavaksi alkoi minun pyörän etsintä, ja arpomisen jälkeen
päädyin hankkimaan lokakuussa BMW K1200S:n jolla sitten ehdin syksyllä ajamaan
noin 1700km ennen kuin alkoi olemaan jäätä teillä. Seuraavaksi hommasin
opettajan opiskelumateriaali ja pojan valvoman silmän alla hoidin sekä opiskelun
että kokeissa käynnin. Suoritukset hyväksyttiin, vaikkakin byrokratian rattaat
olivat mitä olivat, konttorin suosiollisen rouvan ohjaamana.
Sitten alkoi pojan opetus, ensin kirjallisen puolen hommina
lumen ollessa maassa. Kun syntymäpäivään oli kuukausi jäljellä, poika hoiti
kirjalliset läpi (paremmilla pisteillä kuin minä) ja sitten haettiin pyörät
talleista – Baanalle pääsimme maaliskuussa pikku pakkasilla ja heikossa
lumisateessa…
Ehdimme ajaa noin 1500 km erinäisiä lenkkejä ja kaupunkiajoa
keskustan ilkeämielisillä yksisuuntaisilla, kun menimme kokeeseen joka oli
opettavain kokemus myös minulle. Paikalla oli kaksi oppilasta, tyttö joka oli
ajanut noin 150 km opetusajoa ja poika joka oli ajellut 300km reissuja.
Jonkinlainen kontrasti autokouluopetuksen ja kotiopetuksen välillä. Molemmat
kuitenkin läpi kokeesta ja sitten alkoikin ”oikea” ajaminen.
Olin jossain välissä puhunut vuosituhannen vaihteessa
ajamistani SS100 ja BB1500 ajoista jotka olivat jääneet pojalle muistiin,
seuraavaksi minulle kerrottiinkin, että tulemme ajamaan sellaisen tänä kesänä.
Eli minä ja suuri suuni…
Toppuuttelin poikaa sen verran että kerroin sen tarvitsevan hyvää
kuntoa, että myös harjoittelua pikkuisen pidemmistä matkoista. Pyöriin alkoi
tulla kilometrejä, 500km illassa ei ollut mikään ihme ja heinäkuun alussa
olimmekin valmiit lähtemään Norjan -reissulle, josta juttua olikin tuossa
aiemmin. Reissusta palattuamme saimme kuulla yhden reissun peruuntuneen, joten
käänsimme katseemme sääennusteisiin ja päädyimme aloittamaan reissumme
tiistaina 1.8. klo 21 läheiseltä huoltikselta.
Shell Ruutana, Tampere klo 20:08, 0km ajettu
Jännitys teki tehtävänsä ja aikaistimme lähtöä jonkin verran
ollen huoltiksella jo kello 20 tietämillä tankkaamassa sekä pyytämässä
allekirjoituksia paikalle saapuneilta monttukuskeilta jotka tunsivatkin IBA:n
sekä mistä oli kyse. Mittarilukemat kirjattuna, kuitit mukana ja paperit
allekirjoitettuna lähdimme matkaan klo 20:08 – ja eka pysähdys tuli noin
kilometrin päässä, kun huomasin että Suunnon GPS-laite olikin jäänyt käynnistämättä.
Homma hoidettiin ja sitten aloitimme hitaan kiiruhtamisen kohti pohjoista.
Viitasaari klo 22:58,
ajettu 223km ja 2:51 tuntia
Tiet olivat kuivat, liikennettä keskellä viikkoa oli vähän
ja ilma oli sopivan lämmin, eka pätkä eli noin 240km Viitasaaren ABC:lle, johon
saavuimme noin klo 23, sujui helpolla ilman että oikein tuntui missään – sen
veran olimme oppineet aiemmilta reissuilta, sekä nyt meillä oli selkeä tavoite
säästellä itseämme.
Pientä verryttelyä ja
WC:ssa käynti joiden jälkeen matka jatkui. Pikkuhiljaa alkoi rekkoja tulla
vastaan perä edellä. Kevarilla pitkän auton ohittaminen ei ole kovinkaan
nopeaa, joten omaksuimme jälleen tottumamme tavan jossa minä toimin
tiedustelijana eli ohitan rekan tai letkan ja alan kertomaan hänelle vastaan
tulevan liikenteen tietoja, jotta hän osaa lähteä ohittamaan turvallisessa
paikassa.
Aurinko laski ja saimme laittaa myös pitkät päälle – eräs
pojan unelma on ollut ajaa motoilla rinnakkain jolloin valoteho on
parhaimmillaan. Ja pitää sanoa – olihan se upea tunnelma ajaa kahdestaan yössä
rinnakkain puhkaisten yhdessä valoreikää pimeyteen.
ABC Tupos Oulussa klo
1:34, ajettu 456 km (trip 223km) ja 5:27 tuntia
Saapuessamme Oulun
Tupoksen ABC-huoltikselle noin puoli kahden maissa alkoi tosin näkyä se ilmiö,
että yö alkaa väistymään, olimme ajaneet lähes 500km ja pohjoisen valo alkoi
auttamaan meitä. Nyt otimme pikkuisen pidemmän tauon ja söimme ja joimme pikkuisen,
jotta energiatasot pysyvät ylhäällä, tosin emme vieläkään koskeneet
energiajuomiin. Tankattuamme ja kahvioon päästyämme huomasimme, että meillä oli
tullut jonkin verran kylmä – laitoimme sadevaatteet päälle tuulensuojaksi,
jotta lämpö ei karkaisi.
Reitti jatkui rannikkoa pitkin tuttuja reittejä ajellen
ensin Kemiin ja Keminmaalle josta käännyimme Rovaniemelle päin. Taivas oli
alkanut aukenemaan antaen valoa – oli jotenkin ”twilight” tunnelma kun ei ollut
pimeää eikä valoisaa, pyörien valoista ei ollut pahemmin hyötyä. Nyt iski
ensimmäinen kerta, kun piti ottaa tyhjennystauko kesken pätkän, joka sitten
tehtiinkin, kun löytyi sopiva pysähdyspaikka. Tämän lisäksi muutama
verryttelyliike ja matka jatkui.
Porovaroitusmerkinnät tien vierustoilla osoittautuivat tarpeellisiksi,
kun huomasimme ensimmäisen parin sarvipäitä tien syrjässä. Pikkuisen nolottaa kertoa,
että minuun (ja pyörääni) ne eivät olleet moksiskaan, mutta pojan räyhäputkea
ne selkeästi kunnioittivat ja väistivät hänen tullessaan paikalle.
Shell Napapiiri klo
5:07, ajettu 701km (trip 245 km) ja 9:00 tuntia
Muistelin Napapiirillä olevan Shellin huoltiksen jonne
suunnistimme. Tankkaus sujui jo rutiinilla ja kahviossa otimme pikkuisen
syötävää ja nyt avasimme energiajuomat molemmille. Ensikertalaisina huomasimme molemmat,
että niitä ei todellakaan vapaaehtoisesti juoda – mutta nyt oli tarve ja
lopulta saimme ne upotettua kurkkuumme.
Nyt oli pikkuisen
tarvetta tehdä navigointia, varsinkin kun kypäräpuhelimet olivat latauksessa
mikä teki ongelmia kommunikointiin. Olimme myöskin alueella jossa en ole viime
vuosina pahemmin liikkuneet, joten kännykän navisovellus tuli tarpeeseen.
Poroja alkoi olemaan tien sivustoissa silloin tällöin,
onneksi ne pysyttelivät penkereillä eivätkä tulleet tielle saakka ja saimme
rauhassa ajaa tyhjiä teitä maksiminopeuksilla. Maisemat olivat hienoja, monta
huudahdusta ja osoittelua erikoisiin ja kauniisiin kohteisiin, mutta
pysähtymiseen tai kuvaamiseen ei ollut aikaa.
Neste Kemijärvi klo
6:33, ajettu 778 km (trip 77 Km) ja 10:25 tuntia
Kemijärvi oli otettu reittiin,
jotta saamme riittävästi kilometrejä reittiin, joten sinne oli päästävä ja
kuitti oli saatava tankkauksesta. Löysimme kylmän Nesteen huoltiksen jossa
tankkasimme pyörät, jonka jälkeen saimme ilmoituksen, että kuittipaperi on
loppu, voitte pyytää ne myöhemmin palvelusta. Muutaman valitun voimasanan
jälkeen valokuvasin mittarin/paikan huolella, hörppäsimme energiajuomaa (yök)
ja jatkoimme matkaa.
Porotokat lisääntyivät matkalla ja kokoa alkoi tulla lisää,
onneksi kuitenkin ei tullut edes ”läheltä piti” tai vastaavia tilanteita. Matka
jatkui hyvää vauhtia lähes tyhjillä teillä, vaikka aamuliikenne alkoi jo
näkymään. Matka suuntautui nyt kohti Kuusamoa ja etelää, puolimatkan krouvi oli
Kemijärvellä.
Teboil Suomussalmi
klo 10:02, ajettu 1 066 km (trip 288 km) ja 13:50 tuntia
Huoltiksen etsimiseen
meni tovi, tällä kertaa tarpeena oli myös saada kiristää kevarin ketjut ja
saada lämmintä ruokaa. Ketjut kiristettiin huomaten samalla, että kiristysvara
loppui ennen kuin ne saatiin haluttuun kireyteen, mutta asialle ei nyt mahtanut
mitään. Ruuan jälkeen kävi, kuten arvata saattoi, miehet simahtivat ravintolan mukavassa
lämmössä – mutta laskiessamme aikataulua olimme huomanneet meillä olevan siihen
varaa. Tämän lisäksi tavoitteenamme oli turvallinen, vaikkakin rankka reissu,
mikä johti siihen, että otimme kolmen vartin torkut.
Torkut tekivät hyvää minkä päälle pikkuisen energiajuomaa ja
taas ”hit the road – Jack” eli matka jatkui. Nyt ajeltiin ihan kunnon
päivänvalossa ja hyvässä säässä, vaikkakin edessä alkoi näkyä sääennusteen
mukaisia synkkiä pilviä. Myöskin kohtasimme matkamme suurimman porotokan, jossa
oli kokoa varmaan 25-40 eläintä, ja jotka eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita
väistämään meitä vaan rauhallisesti lönköttelivät meidän kanssamme tietä
pitkin. Tästäkin selvittiin ja matka jatkui kohti etelää, päässä raksuttaen
jäljellä oleva matka ja kuinka paljon meillä on aikaa.
Teboil Vuorela klo
14:31, ajettu 1330 km (trip 264 km) ja 18:23 tuntia
Sitten saavuimme Kuopioon – oikeastaan muistamme sen
enemmänkin siitä, että alkoi sataa. Ja ihan kunnolla – tiellä oli patja vettä
ja visiiriin ei tullut pisaroita vaan sekin lainehti. Oli siis aika suunnata
tankkaamaan ja varmistamaan, että varusteemme ovat kunnossa sadetta silmällä
pitäen. Tauko pikkuisen venähti, alkoi myös olemaan väsymystä joka vaati oman
veronsa ja halusimme pitää itsemme kunnossa, jotta loppumatka taittuisi
turvallisesti mutta nopeaan.
Matkaa jatkettiin vaihtelevassa säässä kohti kotia. Vaihtelu
tuli sateen määrästä ja tippojen koosta, sade itsessään ei loppunut. Saimme
jopa nauttia rankasta sateesta samaan aikaan kuin aurinko paistoi silmiin
täydellä terällä – upea kokemus jonka olisin voinut jättää väliin.
Kuten myöskin kokemuksemme Jyväskylän kohdalla, kun pojan
pyörästä tipahtivat ketjut. Olimme matkalla kiristäneet niitä, mutta säätövarat
oli jo silloin vedetty loppuun ja nyt tapahtui se mitä olimme pelänneet. Ei
auttanut itku eikä voimasanat – pultit auki ja kevyttä väkivaltaa tehden ketjut
rattaille ja uudelleen kiristys – saimme lisäaikaa mutta tästä eteenpäin pojan
ajaminen oli kyllä ”kieli keskellä suuta” ja erittäin harkitsevaa. Keskinopeus
laski varovaisuuden vuoksi, kun puskimme sateessa kohti Tamperetta.
ABC Oritupa klo
18:47, ajettu 1597 km (trip 267 km) ja 22:39 tuntia
Oli tankkauksen ja viimeisen varmistuksen aika – tarkistus siitä,
että aikaa olisi ja että kilometrejä olisi riittävästi (yli 1609km tarvitaan).
Ongelmaksi muodostui sekä Beemerin mittari joka kertoi, että matkaa pitää vielä
jatkaa, että Suunnon ranne-GPS joka sanoi, että sitä tarvitaan paljon.
Kännykkänavigaattorilla teimme suunnitelmia todeten, että Ruutana ei riitä
kuten ei myöskään Lahdesjärvi. Pirkkalan ABC näyttikin jo vihreää valoa matkan suhteen,
joten suunnistimme sinne, nyt jo läpimärkinä ja väsyneinä – kunnolla
uitettuina. Ja edelleen ajaen kieli keskellä suuta, jotteivat ketjut tipahda…
ABC Pirkkala klo
19:34, ajettu 1644 km (trip 47 km) ja 23:25 tuntia
Sade ja aurinko olivat vieläkin seuranamme, joskus yhtaikaakin,
kun jurnutimme autojonossa kohti Pirkkalaa ja matkamme loppupistettä, jonne
sitten saavuimmekin ajoissa ja ketjut toimien. Ensimmäisenä suunnistimme
tankkaamaan ja ottamaan valokuvat kuiteista, minkä jälkeen pongasimme
parkkipaikalta Hayabusan ja päätimme käyttää motoveljeyttä hyväksemme
pyytämällä todistajat tempullemme.
Allekirjoitukset
saatiin, joimme kahvit eli limpparit munkin kera ja lähdimme kotia kohti, nyt
sateettomassa ilmassa kun reissu oli onnellisesti hoidettu.
Kotiin matkaa oli sellaiset 20km takaisinpäin joka nyt sujui
rennossa tunnelmassa, kunnes tulimme viimeisille liikennevaloille ollen noin
4km kotipihasta, kun se tapahtui: Pojan hidastaminen liikennevaloihin vaihtui
lukkojarrutukseen kun ketjut tipahtivat rungon ja akselin väliin, niin tiukkaan
vääntyneinä että oli aivan hyödytöntä yrittää niitä avata. Asian todettuamme
siirsimme pyörän pois ajotieltä ja otin pojan oman pyöräni päälle ja ajoimme
kotiin. Myöhemmin illalla kävimme naapurin suosiollisella avustuksella
hakemassa pyörän kotiin hänen pakettiautollaan – poika pyörän satulassa pitäen
sitä pystyssä auton tavaratilassa.
Voidaan siis sanoa, että molemmat pyörät ajettiin päältä kotiin
saakka…
Matkan loppuhommat
Matka mitattiin neljällä eri mittarilla ja se oli etukäteen
suunniteltu käyttäen HERE WeGo-ohjelmaa (1655km) PC:llä. Suunnitelman mukaan
matkaa tulisi riittävästi alkaen ja lopettaen Ruutanan Shelliltä, mutta matkan
edistyessä sekä Beemerin matkamittari (loppu total 1644km) että Suunnon
ranne-GPS (1619km) kertoivatkin että matka ei riitä minkä vuoksi ajoimme
pidemmälle kuin olimme suunnitelleet. Tarinassa olevat lukemat ovat Beemerin
mittarista.
Eroja matkoissa selittää se, että Yammussa oli loppuun
ajetut renkaat eli mittari valehteli ylöspäin. Beemerin renkaat olivat taasen
aivan uudet, minkä ehkä selittää myös miksi sen mittariin tuli vähemmän matkaa
kuin HERE -ohjelmalla. Suunnon Ranne-GPS oli asetettu virransäästömoodiin, mikä
tarkoittaa, että paikka logitettiin kerran minuutissa mikä suoristaa mutkat
pois. Lähettämissäni dokumenteissa kerroin nuo kaikki IBA Finland:lle, he
tottakai poimivat lyhimmän matkan.
Puuttuneet kuitit Kemijärveltä saatiin puhelinsoitolla
avuliaan tukihenkilön hoitaessa ne meillä sähköpostitse puhelun kestäessä,
kiitokset hänelle. Ja loppujen lopuksi Yammun ketjut saatiin pikkuisen
suurempaa väkivaltaa käyttäen hakattua irti mikä tarkoitti, että oli aika
hankkia uudet ketjut…
Statistiikkaa
Matkat ja kulutus
Kulutuslukemat olivat aika maltillisia normaaliin alamiseen verrattuna, pääsin ensimmäistä kertaa alle 5 ltr/100km kerhoon mikä on aika saavutus (minulle).
Aikaa ei jäänyt paljoa, ketjujen tippuminen ja lopun noin 200 km ajaminen kieli keskellä suuta veivät aikaa, mitä ei ollut laskettu. Mutta tiukoille ei kuitenkaan jouduttu - oikealla asenteella saatiin loppuun saakka.
Energiaa reissussa kului ihmeen paljon vaikka hommahan oli periaatteessa "vain" istumista eikä ajettu edes tyylillä "hard"."Hard" -tyylillä tarkoitan sitä kun haetaan mutkäpätkä tietä ja ajetaan jokainen hetki nautinnolla ja parhaalla osaamisella.
Tällä reissulla ajamisen haasteena oli pitää itsensä virkeänä ja jäsenet toimivina - huolehtia siitä että veri kiertää käsissä ja jaloissa sekä havainnointikyky ja mahdollisuus reagoida yllättäviim tilanteisiin, kuten esim. poroihin, pysyy hyvällä tasolla.
Ajoreitti oli suunniteltu siten että suuri osa teistä oli joko 80 km/h tai 100 km/h. Kevarit eivät ole suunniteltu tälläisiin rasituksiin, vaan ovat tekniikaltaan aivan äärilaidalla.
Öljyiksi olimme vaihtaneet 15W-50 synteettiset öljyt jotta varmistamme että ne eivät kiehu matkalla ja aiheuta kiinnileikkaamista. Tämä puoli toimikin hyvin, lisäksi elokuun alun jo viilenneet säät sekä loppumatkan vesisade varmaan auttoivat asiaa.
Matka kuitenkin osoittautui liian lyhyeksi ja se että matkan loppupuolella joudutaan siirtämään lopetusta on aina raskasta. Tästä huolimatta päätös syntyi hyvin motivoituneena ajatuksella "vaikka läpi harmaan kiven...".
Loppusanat
Sanoin (taas) reissun jälkeen tämän olevan viimeinen kerta kun ajan SS tai BB ajoja. Saattaa ollakin, beemeri on sen verran kyykkypyörä että alkaa tuntumaan jäsenissä. Mutta toisaalta taas - nyt on meriittiä hakea Mile Eater -kerhoon ja ehkä, siis todellakin ehkä, haluan upgradata tuota tasoani.
Tämä on yksi niistä jutuista joissa ei varmaan monenkaan mielestä järkeä. Siitä huolimatta niissä on oma viehätyksensä - saavutus jonka on tehnyt ja jota ei voi viedä kukaan pois - edes ajan kuluttamana.
Pojalle taas - niin - en edes tiedä mitä merkitsee. Mutta SS1000 kevarilla oli yksi asia joista hän on unelmoinut... Ja sen lisäksi hän teki sen 20 vuotta nuorempana kuin minä, 16 vuoden iässä !!!
Linkkejä:
Iron Butt Association Finland ry
Suomalaiset IBA suoritukset päivämääräjärjestyksessä
IRON BUTT ASSOCIATION - Keskusorganisaatio
