Voisi ajatella että sisätiloissa ei saa aikaiseksi mielenkiintoista kisaa jossa jokaisen kohteen etäisyyden joutuu miettimään erikseen. Kuitenkin, juuri se että kisa omalla tavallaan oli "helppo", teki siitä vaikean. Matkoja oli suhteellisen vaikea mieltää, radan helppouden tunne sotki laukauksia, tähtäimen pinni ei syttynyt valon vähyyden vuoksi jne. jne....
Rata ammuttiin kahteen kertaan vaihtaen ammuntapuolta tauon jälkeen, ammuntapuolen mukana vaihtui lyhyiden etäisyyksien maalit antaen oman mausteensa kisaan.
Lopuksi ammuttiin finaalit joissa alkukisan voittaja sain pluspisteet eli +3 alkaisiksi, kakkonen sain +2 jne, neljä oli mukana. Ammuttiin neljä maalia joiden jälkeen saatiin kumalatiiviset pisteet alkupisteiden kera ja voitiin julistaa voitajat per sarja. IMO - mielenkiintoinen ja nopea finaali ampua, selkeä tapa saada voittaja ja kiva seurata yleisönä.
Valokuvauksen kannalta taas oltiin äärirajoilla, oli ongelmia sekä tarkennukset että valotusajan/herkkyyden kanssa, mutta ehkä tavoite peittää tekniikan puutteet.
Kuvia kisoista löytyy NIS -jaon kautta....
