Matka meni motolla mukavasti autioilla teillä, perillekin ehdin tällä kertaa ajoissa (eli mukana oli kamera, muistikortit ja akku). Lämmittely oli juuri loppumassa ja Tomas lähetti porukat metsään ampumaan 3D-ötököitä.
Metsässä ei tarvinnut olla kauaa yksin, itse kukkulan huippua lukuunottamatta kavereinamme parveili lukuisa pilvi vanhoja tuttuja, eli sääskiä. Mutta pakko niihin on tottua, ja näin oli mahdollisuus saada 300 pistosta ja jonkintason immuniteetti lyhyessä ajassa - kerran (tai siis 300 kertaa) se vain kirpaisee.
Keväällä on tähän saakka tullut kuvattu pääosin kukkasia ja lumikiteitä ja makro on ollut pääasiallinnen objektiivi niissä hommissa, oli siis jonkin verran outoa laittaa 200mm keulille ja alkaa kuvaamaan ihmisiä. Kameran säädöt olivat aivan pielessä, kaikki oli manuaalilla ja resetointi perusasetuksoille oli ainoa mahdollisuus pienessä kiireessä.
Tuli siis opittua sekin, että voisi jopa kuvaamiseen varustautua ja valmistautua pikkuisen ajoissa, edes sen verran että tarkistaa että valotus/tarkennus toimii. Onneksi kohteet, hyttysiä lukuunottamatta, olivat kärsivällisiä ja antoivat minun pyöriä ympäri ja ampäri ja muutama sata kuvaa tuli otettua, josta onneksi siistittynä vain 87 päätyi jakoon.
Odotellessani viimeisiä talja-ampujia metsästä tuli Marko J. kertomaan että minun olisi parasta häipyä ja sukkelaan... Olin vähäisen hämmentynyt koska meni pikkuisen aikaa ennenkuin hän huomasi kertoa että Tamperetta lähestyi aikas sademyräkkä, joten kimpsut kasaan ja motolle - moto käyntiin ja baanalle. Noin 20km ennen Tamperetta alkoivat pilvet nuoleskella maata samoin kuin puiden latvukset ja sitten tuli vesi. Ja sen verran sitä tuli että piti hetken hengähtää suojassa ennen matkan jatkumista.
Linkki itse kuviin (89 kpl) löytyy täältä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti