Tällä kertaa olin vastannut kasvavaan varustekilpailuun hankkimalla softboxin salamaani, sellaine olikin löytynyt black friday -tarjouksesta 39€ hinnalla ja pikkuisen ehdin koiran kanssa sen käyttöä opiskelemaan. Kunnes säädin jotakin triggereissäni eikä mikää toiminut. Perjantaiyö taisi olla aika pitkällä kun sain ne taas toimimaan - muutama hikipisara ehti siinä puuhassa herumaan. Pitäisi uskoa vanhaa opetusta: "Kun saat laitteen toimimaan - älä koske siihen enää".
Lauantaina menin sitten paikalle ja katselin aluksi menoa tietämättä oikein miten siihen väliin voisi sujahtaa - sen verran oli putket tanassa kuvaajilla ja käskettiin pysyä poissa tulilinjalta. Eikä siihen oikein maalaispoika kehdannut itseään sotkea.
Onneksi pahin into alkoi tasaantua ja sain kasattua vermeeni ja aloin kokeilemaan itsekin miten asia toimii. Otin ideakseni, tai siis ainakin yritin, saada aikaiseksi mallin siluettiin halon, valaisen salamallani (jossa softbox siis kiinni) kohdetta takaa samalla kun sohotan toiselta puolelta itse kameralla. Yleisvaloa oli vielä riittämiin, paremmin varustekilvassa edistyneet kollegani kun valaisivat mallia LED-paneeleilla tai jopa studiosalamilla.
Kuvia tuli (taas) runsaasti - mutta editointiin aika vähän. Onko se edistystä? Jotakin uusia kujeita opin myös Lr:stä ja ainakin IMO sain muutaman ihan mukiinmenevän otoksen aikaiseksi.
Jos oikeasti haluaisin olla mallikuvaaja, minun pitäisi oppia ohjaamaan mallia (puhumaan sille) sekä editoimaan kuvia paremmin. Mm. ihon säätö ja tuunaaminen ovat sellaisia asioita joihin en ole tietoisesti alkanut ollenkaan - pitäisikö? Tausta ja epäoleelliset asiat kuvassa ovat eri asia - niitä harjoittelen korjaamaan ja poistamaan.
Missä on siis raja jolle asti haluan mennä...
Kuvia taas lisää NIS:ssä, tosin ei konkaan paljoa ( 22 kpl).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti